Kolmen vartin tasa-arvomaassa äitikin saa harrastaa

Osallistuin Eduskunnan naisverkoston, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan, Tasa-arvotiedon keskuksen, STM:n ja EIGE:n järjestämään tilaisuuteen, jonka teemana oli ”kuinka mitata sukupuolten tasa-arvoa?” Kun tämänlainen jengi oli tapahtuman takana, niin oli vissi ja varma, että sali täyttyi tiedostavilla feministeillä.

Tasa-arvoministeri Juha Rehula (kesk) avasi tilaisuuden sanomalla, että kun tekee työtä, jolla on tavoite, niin se auttaa jaksamisessa. Tasa-arvo ei tule valmiiksi koskaan. Lopuksi ministeri totesi, että tasa-arvon saralta ei ole odotettavissa kovin suuria. Minä odotin, että ministerillä olisi ollut jotain sanottavaakin.

EU:n Tasa-arvovirasto EIGE sijaitsee Vilnassa. Viraston tiedottaja Mira Banerjee purki Tasa-arvoindeksin tutkimuksen tuloksia, jonka vertailupohja haetaan muista EU maista.  Monipuolisia tasa-arvon tila -mittauksia on tehty 2005 alkaen ja katsojille vilautettu laskentakaavio oli vakuuttava.  Hyvä uutinen oli, että yhteiskunnan hyvinvointi vaikuttaa indeksiin.

Suomi on nyt kolmen vartin tasa-arvomaa pistesaaliilla 73/100. Ääripää on Romania ja kärkimaat ovat Suomi, Ruotsi. Indeksin kokonaisuus muodostuu alueista, jotka ovat: 1) valta 2) terveys 3) työ 4) raha 5) osaaminen ja 6) aika.

Muistiinpanojeni pohjalta tässä muutama nosto alustuksesta:

Valta on Suomessa jakautunut melko hyvin, kansanedustajien osalta naisten määrä on kasvanut. Sen sijaan hallituksen naisministereiden määrässä on ollut suuria heittoja. Keskuspankin johtokunnan naisten osuus on vähentynyt. Kiintiöt pörssiyhtiöihin, sanon minä tähän.

Terveys – osuudessa Akilleen kantapää on ikävuosien kasaama sairastavuus, joka vähentää terveenä vietettyjen vuosien vertailua. Ruotsissa eletään pitkään terveempänä. Ei kiitos viiniä ruokakauppoihin, jos haluamme petrata asemiamme.

Työ-osioon vaikuttaa, mikä on maan kokonaistyöllisyys, työmarkkinoiden eriytyminen ja työelämän joustavuus (esimerkiksi voiko kesken työpäivää käydä omilla asioilla). Uudet mittaukset näyttävät, että Suomessa osa-aikaisten osuus on kasvanut, kokonaistyöaika pienentynyt ja miesten köyhyysriski kasvanut.

Raha- osiosta ilmenee, että naisten ansiot ovat miehiä pienemmät, johon on syynä em. segregaatio, joka tapahtuu jo ammattiopintojen ja korkeakouluvalintojen kohdalla. Perhevastuista syntyvät työelämän katkokset näkyvät naisten palkkakehityksessä.

Osaaminen: Miesten koulutusvaje loppututkintojen määrässä tiputtaa Suomen loppusijoitusta tasa-arvomittarilla.

Aika-osuudella Suomen vahvuus on siinä, että vaikka naisilla on suurempi vastuu lapsista ja kotitöistä, niin molemmilla on mahdollisuus harrastaa. Tässä suhteessa erosimme muista maista kaulan mitalla.

Kirjailija, feministi Virginia Woolf on sanonut liki 90 vuotta sitten, että jokainen nainen tarvitsee oman huoneen ja 500 puntaa vuodessa, jos aikoo kirjoittaa romaanin. Lisään tähän, että pysyäkseen tolkuissaan, jokainen nainen tarvitsee paitsi omaa tilaa ja rahaa, niin myös oman harrastuksen, jossa tuulettaa ajatuksia.

 

ILMAN NAISIA SUOMI PYSÄHTYY – otetaan oppia Britanniasta


 

Sukupuolten välinen palkkaero on Suomessa sitkeä tasa-arvo-ongelma. Naisten palkka on tänä vuonna keskimäärin 83,4 prosenttia miesten palkasta. Vuosipalkassa ero on noin 7 600 euroa. Tällä summalla saisi esimerkiksi jotain näistä: melkein 6.000 litraa maitoa tai bensaa, yli 25.000 matkaa Helsingin seudun liikenteen kertalipulla, Skoda Octavian vuodelta 2006, 34 545 kappaletta tamponeja, koiranruokaa 3.300 kiloa, 150 lämmintä villapaitaa ja Demokraattilehden 76:lle tilaajalle ensi vuodeksi. Kyse ei ole pikkusummasta.

Yleinen asenneilmapiiri on jo jonkin aikaa Suomessa ruokkinut itsekkyyttä ja vahvemman oikeutta niin, että myötätunnon kokemus ihmisten välillä on hapertunut. Valtaeliitin vetäytyminen tavallisesta elämästä on meille muille kansalaisille kohtalokasta. Ministerit ovat mitä ilmeisimmin taitaneet unohtaa, miltä tuntui ansaita paljon vähemmän? Entä ihan niin vähän kuin naisen palkka on tänään naisvaltaisilla aloilla? Naiset tuottavat hoiva- ja terveyspalvelut. Kuntasektorin työntekijöistä on 80 prosenttia naisia. Ilman naisia Suomi pysähtyisi.

Naisten palkkapäivää vietetään perjantaina 30.10.2015, sillä vuosipalkaksi muutettu palkkaero kertoo, että naisten palkanmaksu päättyy lokakuu lopussa. Tämä ei ole reilua, perusteltua eikä oikein.

Palkkatasa-arvo on oikeudenmukaisen, laadukkaan ja tuottavan työelämän perusta. Palkkakuilun umpeen kurominen ei ole ikuisuuskysymys, vaan poliittisen tahdon asia.

Maailmalta kuuluu hyviä uutisia. Britannia yrittää tasata sukupuolten palkkaeroja, kerrotaan Demokraatissa 27.10. Britanniassa isojen yritysten on raportoitava mies- ja naistyöntekijöille annetuista bonuksista. Pääministeri Cameron on sanonut, että suurten yhtiöiden pitää kertoa avoimesti palkkioista. Uudet säännökset on saatu valmiiksi. Niiden mukaan myös julkisen sektorin tulee julkistaa miehille ja naisille maksettujen ansioiden suuruus.

Palkoista pitää uskaltaa puhua. Läpinäkyvyydellä palkkaerot paljastuvat. Paine muutokseen, että vihdoinkin samasta tai samanarvoisesta työstä saa saman palkan, toteutuu. Mitä tähän haasteeseen vastaa Suomen pääministeri Juha Sipilä?

Merja-Hannele Vuohelainen

Demarinaisten toiminnanjohtaja

 

Antakaa tyttöjen olla lapsia ja jättäkää naiset seksuaaliseen rauhaan

HS luin taas järkyttäviä uutisia Intiasta. 2,5v ja 5 v tytöt oli joukolla raiskattu, lapset ovat nyt sairaalahoidossa – toipuuko pahoinpitelystä ikinä? Kosovosta kerrotaan, että raiskatulta naiselta edellytetään yhä käytännössä neitsyys testin läpikäymistä ennen oikeudenkäyntiä.Lapsen hyväksikäyttö on rangaistava teko Suomessa. Netin kautta seksuaalisesti hyväksikäytetyt lapset ovat yhä nuorempia, jopa lapsia. Oppilaitoksissa seksuaalivalistus on ollut yksi säästön kohde. Teiniraskauksien määrä on pieni, mutta huolestuttava. 

Naisliiton pj, kansanedustaja Tytti Tuppurainen on jättänyt eduskunnalle lakialoitteen alle 18-vuotiaiden avioliittojen kieltämiseksi. Nykyinen Suomen lainsäädäntö edellyttää täysi-ikäisyyttä avioliiton solmimiseksi, mutta oikeusministeriön poikkeusluvalla myös alaikäinen voi solmia avioliiton. Poikkeuslupaan ei ole asetettu alaikärajaa. Tytti Tuppurainen perustelee aloitettaan mm. sillä, että avioliitto sallii sukupuoliyhteyden, mutta alle 16 vuotiaat ovat lapsia.

Kertauksen vuoksi: antakaa tyttöjen olla lapsia ja jättäkää naiset seksuaalisesti rauhaan. Sitten on ilo kasvaa naiseksi.

Hallituksen käsi pienipalkkaisten käsilaukussa

Sipilän porvarihallituksen leikkaukset kohdistuvat kipeästi naisvaltaisille aloille. Pienipalkkaisille henkilöille, jotka ruokkivat, lohduttavat, auttavat, siivoavat  ja kantavat sekä käytännöllistä että taloudellista vastuuta meidän kaikkien hyvinvoinnista. Esitykset leikata ylityö- ja sunnuntaikorvauksia, lyhentää lomia, muuttaa arkipyhät sekä ensimmäinen sairauspäivä palkattomaksi ovat tökeröä sanelupolitiikkaa, vailla tämän päivän työelämän asiantuntemusta.

Huh, olisipa vain painajainen, joka päättyy. Tämä ei pääty, jollemme kaikki yhdessä päätä asettua vastustamaan Sipilän leikkauslistaa. Politiikan vallankammareista kannattaa ministerit kammeta ulos arjen valoon. Voihan se olla niinkin ettei ministerinä muista, minkälaista on olla keskituloinen –saati pienipalkkainen, työtön tai eläkeläinen?

Ministerin ei tarvitse olla kaikkien alojen asiantuntija, mutta auta armias, jos hän vieraantuu elämästä, niin se tulee kansalaisille kalliiksi. Siispä oiva neuvo valtioneuvostoon: vaalitaan tasa-arvoa ja sopimusyhteiskuntaa, reiluja pelisääntöjä työssä ja vapaalla, näistä aineksista syntyy hallittu kasvu Suomelle.

Sipilän hallituksen ”päin perhettä”- linjaukset eivät innosta lisääntymään

Latteus ”on lottovoitto syntyä Suomeen” on saamassa ihan uuden sisällön. Nykyään Suomi harmaantuu mummojen ja pappojen valtakunnaksi, jossa työikäisistä on pula ja lapset ovat ihme.

Tilanne on huolestuttava. Syntyvyys on vähentynyt vähentymistään jo reilun kolmen vuoden aikana. Sipilän hallituksen ”päin perhettä”- linjaukset eivät taatusti lisää lapsilykkyä. Tenavan tulevat isät ja äidit haluavat kumpikin jakaa kasvatusvastuun ja perheen arjen, mutta kaavailtu perhepolitiikka ei sitä tue.

Tasa-arvossa saatetaan kokea vertaansa vailla olevia takaiskuja, niin että toiminnallisesti ollaan taju kankaalla. Naisten työmarkkina-asema laskee kuin lehmän häntä. Hallituksen kärkihankkeet tukevat miesvaltaisia aloja, mutta säästöt kohdistuvat julkisen sektorin kautta naisiin työntekijöinä ja palveluiden käyttäjinä. Jos kirjastonhoitajalla ei ole enää työtä kun kirjastoja suljetaan, niin lasten kotihoito tai omaishoitajuus on järkevä tapa selviytyä tovin. Kuitenkin jos julkinen palvelujärjestelmämme romahtaa, niin tappion tulevat huomaamaan ennen pitkää kaikki.

Perheen perustaminen vaatii taloudellista turvaa. Hallituksen kaavailema vuoden määräaikaisuus työntekijälle on myrkkyä erityisesti synnytysikäisille. Nuorilla naisilla pätkätyöt ja osa-aikatyö ovat jo nyt yleisempiä kuin miehillä. Synnytysikäinen nainen on työnantajan silmissä riski, koska hän voi jäädä äitiyslomalle tai hoitamaan sairasta lastaan. Vuoden määräaikaisuus – kannattaako naisen palkkaamista tämän jälkeen enää ajatellakaan?

Hyvä perhepolitiikka on monen osasen summa. Vakaus ja ennakoitavuus ovat avainsanoja, tempoileva päätöksenteko ei ole mistään kotoisin. Hallituksen suunnitelma lasten päivähoito-oikeuden leikkaamisesta, ryhmäkokojen suurentamisesta ja maksullisten iltapäiväkerhojen muuttamisesta käyväksi esikouluopetukseksi, ovat kaikki heikennyksinä päin perhettä ja perheellistymistä. Miksi Sipilän hallitus ei pidä pienten puolta?

Saako vanha äänestää?

Vaalisalaisuus on hyvä asia. Jokainen saa äänestää äänestyskopissa viime kädessä miten parhaaksi katsoo.

Politiikka on ennen ollut miesten vallassa ja miesten valtakuntaa. Mahtaako enää löytyä isäntiä, jolla olisi ylivalta emäntiinsä äänestyspäätöksestä? Tämän päivän maaseudullakin emännät ovat usein palkansaajia, jotka käyvät tilan ulkopuolella töissä ja tuovat säännöllisen ansion yhteiseen kotiin. Taloudellisesti itsenäistä naista tuskin viedään kuin pässiä narussa.

Onko mies herra talossa uskovaisten keskuudessa? Nainen ei enää vaikene seurakunnassa kun pakon edessä. Tasa-arvo valtaa ainakin pienin askelin seurakuntaelämän. Arvelen, että tänään äänestyspäätökset tehdään omantunnon pohjalta eikä käskyn varjolla.

Entä sitten kun muisti pätkii, pitääkö jättää äänestämättä, jos ei omasta aloitteesta tee lähtöä vaaliuurnille? Isäni on omien sanojensa mukaan aina äänestänyt demareita. Kotona on puhuttu politiikkaa avoimesti. Siitä lähtien kun olen ollut töissä puoluetoimistossa, niin isäni on kysellyt talon kuulumisia ja kantaani ajankohtaisiin asioihin. Vaalilistoilta on keskustelun jälkeen löytynyt oikea demarinainen äänestettäväksi. Isäni on nimittäin sitä mieltä, että demarinaiset ovat luotettavimpia, ahkerampia ja aatteellisesti sitoutuneimpia kuin miespoliitikot yleensä. Kiitos isä.

Nyt isä on äänestyspäivänä vanhainkodissa. Hänen passina on mennyt vanhaksi, ajokortti on luovutettu poliisille ja Kelakortti on tilapäisesti hukassa, mutta uskon, että pääsemme silti  laitosäänestämään. Naispiiri on tehnyt yhteisen vaaliesitteen ja olen antanut sen hyvissä ajoin isälle tutkittavaksi. Ehdokasjoukosta hän tunnisti tutun naisen ja tiedän, että isä on äänestänyt tätä aikaisemminkin. Minusta olisi perin epäreilua, jos veisin isältä mahdollisuuden käyttää äänioikeuttaan. Olen paremminkin huolehtiva tytär, joka muistuttaa vaalipäivästä, demareiden vaaliohjelmasta ja tutustuttaa ehdokkaisiin. Hän valitsee oman edustajansa, joka vaalien jälkeen eduskunnassa hoitaa isäni valtuuttamana yhteisiä asioita. Kuinka on sinun vanhempiesi laita?

 

Noitia vai demareita ovellasi?

Mainiota, että Helsingin Sanomien piirtäjällä on herkkä näppituntuma siitä, mitä politiikassa tapahtuu. Demareiden Suklaata yrittäjille -teko tuli noteerattua hauskasti ajankuvassa jouluna. Piirtäjä vinoili, että SDP hoitaa joulupukin virkaa.

Palmusunnuntaina oli Hesarissa piirros, jossa oli lapsia noidiksi pukeutuneina ja he olivat tulossa virpomaan ovelle. Sisällä isäntä tuumasi ääneen, että onko sieltä tulossa ovelle koputtamaan noitia vai demareita? Molemmat pilakuvat olivat hauskoja ja tunnustus siitä, että politiikkaa on mahdollista tehdä siten, että osapuolille tulee hyvä mieli.

Eduskuntavaalien alla olemme käynnistäneet ovelta ovelle – koputuskampanjan, jonka tarkoituksena on innostaa ihmiset vaaliuurnille äänestämään demariehdokkaita. Seurasin Uudenmaan vaalipiirin ehdokkaiden Mirja Suhosen ja Kim Savolaisen koputtelua Porvoossa.

Ovella ensin kerrottiin kohteliaasti keitä me olemme ja millä asialla liikumme. Kiertävistä kaupustelijoista on aika ajoin lehdissä syystäkin varoiteltu ja siksi oli hyvä luoda turvallinen vaikutelma. Alkujutustelun jälkeen siirryttiin ajankohtaisiin aiheisiin. Mihin asioihin pitää vaikuttaa demariryhmän toimesta eduskunnassa? Pyörätuolin kanssa liikkuva toivoi, että liikuntarajoitteisten mahdollisuutta osallistua urheiluharrastuksiin tuettaisiin. Eläkeläinen toivoi korotusta kansaneläkkeisiin ja vanhuuden turvaa. Nuori nainen toivoi työtä työttömille ja lisää tunteja pätkätyöläisille.

Kukaan ei toivonut kuuta taivaalta, ei laittanut keskustelua läskiksi. Kyllä ihmisiä kiinnostaa politiikka, kunhan me poliitikot kiinnostumme kuuntelemaan mitä sanottavaa heillä on meille.
Kansanedustajaehdokkaiden kanssa kulki myös kansalaisaktivisteja keräämässä nimiä nollatuntisopimuksen kieltävään adressiin. Allekirjoituksia tuli koputuskierrokselta, varmasti käyty ovikeskustelu avitti päätöksentekoa.

Me demarinoidat voimmekin seuraavaksi lentää työnantajajärjestöjen ovelle paukuttamaan pontevasti vitsoilla tähän tapaan:
Virvon, varvon
Tuoreeks, terveeks,
tulevaks vuodeks
vitsa sulle, palkka mulle
tunteja kahdeksantoist
vähintään reilua ois
työtä pitää olla
enemmän kuin nolla!

Palkkansa ansainnut

Vuoden alusta astui voimaan tasa-arvolain uudistukset. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta ja Nytkis –naisjärjestöt, ovat saaneet ottaa kantaa lakiehdotukseen valmisteluprosessissa, mikä sitouttaa meitä Demarinaisia positiivisesti edistämään kansalaisten tietoisuutta oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Parannusta vanhaan tuli kiitettävästi tietäen, että laki elää ajassa ja taatusti tähänkin lakiin tullaan palaamaan uudistusmielessä. Puutun kokonaisuuden yhteen kohtaan, palkkaerojen kaventamiseen.

Työpaikan tasa-arvosuunnitelmaa koskevia säännöksiä tarkennettiin, jotta ne toimivat tehokkaammin naisten ja miesten tasa-arvon edistämiseksi työelämässä. Etenkin palkkakartoituksen sisältö määritellään laissa tarkemmin. Jatkossa palkkakartoituksessa on selvitettävä palkkaerojen syitä ja perusteita, jos työntekijäryhmien naisten ja miesten palkoissa on selkeitä eroja. Jos naisten ja miesten välisille palkkaeroille ei löydy hyväksyttävää syytä, työnantajan on ryhdyttävä asianmukaisiin korjaaviin toimenpiteisiin.

Palkkasalaisuus on yhä suurin este tasa-arvon toteutumisessa. Olennaista palkkaerojen kaventamisessa on tieto, mitä työtä kukin tekee ja kuinka paljon työstä maksetaan. Työpaikoilla ay-liittoa edustavat luottamushenkilöt voivat edistää tasa-arvoa varmistamalla, että samanlaisista töistä maksetaan työntekijöille sama palkka. Eri asia on, antavatko kaikki työntekijät suostumuksen, kun luottamusmies haluaa oma-aloitteisesti kartoittaa noudatetaanko palkkauksessa tasapuolisuutta. Toinen tärkeä pointti, mitä yhä tavoitellaan, on palkkojen vertailu yli henkilöstö- ja työehtosopimusrajojen.

Rahapalkan päälle lain ulottamattomissa saattaa olla vielä työhierarkian huippua palkitsevat etulisät, kuten autotallipaikka, edustustili, vaateraha, lehtitilaukset, työnantajan edustustilan – tai majan käyttöoikeus tai muu sellainen valikoitu bonus harvoille. Ei niistä välttämättä suurta summaa kerry, mutta pönkittää statusta.

Reilu työyhteisö antaa arvoa jokaiselle työntekijälle. Tasa-arvolaki mahdollistaa puitteet ja meidän jokaisen on otettava vastuu omasta osuudestamme oikeudenmukaisen työyhteisön käytänteistä.

 

 

 

 

Tyyntä ja tunnemyrskyä

Ihminen pystyy tuntemaan mielihyvää ja –pahaa vauvasta vainajaksi saakka. Vuosien varttuessa pidättäytyminen itkupotkuraivareista on henkistä kasvua ja kanssaihmisten huomioon ottamista. Silti kipakka tunteenpalo on ihan pinnan alla, huomasin sen viimeksi eilen itsestäni. Räkätaudin valvottamana rupesin muokkaamaan uusia valokuvia itselleni vieraalla ohjelmalla. Yrityksen ja erehdyksen lukumäärä oli valtaisa. Turhautumisen ja epäonnistumisen tunne ja siitä hyökyvä, purkautumaton raivostumisen energiamäärä ilman väkivaltatekoa oli suoranainen ihme. Tunti telkkaria ja sitten uudestaan kiinni urakkaan. Kun sain viisi kuvaa maaliin lopetin.

Huonosta tunteesta on vaikea päästää irti. Se kalvaa kuin reikä hampaassa. Siksi kannattaa nähdä vaivaa oman olotilan tasapainottamiseksi. Muistella, koska on viimeksi nauranut, tuntenut iloa ja onnistumista – eihän siitä niin kauan ole.

 

 

 

Sylintäydeltä onnea kaikille äideille

Lapsi on ihme. Vauvan kanssa on itse kukin joskus ihmeissään, että kuinka sitä selviää arjen pyörityksessä. Kun meidän vauva syntyi, olin Helsingin yliopistossa sosiaalipsykologiaa opiskeleva nuori nainen. Tiesin lapsen kehityksestä sosiaaliseksi kansalaiseksi paljon kirjaviisautta. Arjen kokemusta lapsen hoitamisesta minulla ei ollut pätkän vertaa. Toisten vauvat ja pienet lapset eivät olleet minun juttuni. Sen sijaan  koiranpennut olivat ihania, joista olisin ottanut jokaisen itselleni. Eläinten kanssa osasin olla, mutta vauvat ja pienet lapset helposti kitisivät ja olin siitä ymmällä.

Venlan syntymä muutti arjen ja käsitykseni lapsista. Lapset ovat ihania ja äitiys on etuoikeutettu olotila vuorovaikutustaitojen oppimisessa. Arjen kaaoksesta tulee siedettävää kokemuksen kautta. Äiti pystyy suorittamaan monta asiaa samanaikaisesti vaikka lapsi sylissä. Ennakointi, vastuullisuus ja organisointikyky kasvavat eikä johtamistaitoa  todellakaan tarvitse hakea varusmiespalvelusta tai personal trainereilta.

Suorituskeskeisessä tässä päivässä sosiaalisessa mediassa, lehtien palstoilla ja TV:n ohjelmissa vertaillaan äititaitoja ja odotukset siitä, millainen äidin pitäisi olla. Ideaalikuvat äitiydestä voivat olla perin kohtuuttomia arjessa toteuttamiseksi. Täydellisyyteen ei tarvitse pyrkiä, riittää kun on lapselle läsnä ja rakastaa. Lapsuus on ainutkertaista, siksi jokainen päivä on arvokas.

 Toukokuun toinen sunnuntai on virallinen liputuspäivä. Äitienpäivän juhlaa on Suomessa vietetty vuodesta 1918. Vuonna 1947 päivä vahvistettiin viralliseksi liputuspäiväksi.